Big Beat 6/2006

ramalama

Jazzrytmit 7.9.2006 Auvo Laaksonen

Ducktails 1/05, Miku Majuri: Mighty Four, Swinging like a brickwall!

" Mighty Four oli viime vuonna (vai oliko se toissa-) erittäin tervetullut lisä Suomen bändikartalle, jolta puuttui 50-luvun alun jump-vaikutteita hyväksikäyttävä kokoonpano Boogie Machinen ja Dr.Snoutin vähennettyä keikkailuaan dramaattisesti. Aiemmin Ninety Nine & Halfissa soitelleet Berghall ja Palmu ottivat taustalleen Archien kitaraan ja Kimmo Oikarisen rumpuihin. Tuloksena on piristävin R&B-bändi todella pitkiin aikoihin. Vaikka bändi hakee saundia ja soittoa 50-luvulta, ei kyseessä ole mikään museobändi, vaan orkka lähtee tarvittaessa revittämään epäkonservatiivisestikin. Tietysti tyylin tuomissa rajoissa. Homma on saatu hyvin nippuun ja bändin saundia voisi luonnehtia puoliautenttiseksi.

Vaikka bändissä on yhden torven sektio, hommaan on saatu väriä kitaran ja fonin yhteistyöllä ja lisäväriä peliin tuo se, että sekä Palmu että Berghall laulavat vuorollansa. Varsinkin Palmu on kuin syntynyt shouteriksi.
Aina silloin tällöin törmää jump-bändeihin jotka leikittelevat soittotaidoillaan kyllästymiseen asti. Mighty Four ei tähän miinaan astu vaan heittää heti ekasta biisista asti rutakkaa jump-henkistä menomusaa. I know you are hot rokkailee jopa hippusen whistlebaitmaisesti. Foni ja skitta hoitavat hienot stemmat ja muutenkin bändin omaa käsialaa oleva ralli toimii suunnan näyttäjänä levyn lopulle tarjonnalle.

Ainakaan orkan basisti Berghall ei ole ottanut asiakseen kieltää sitä tosiasiaa että diggaa Jimmy Sutton`s Four Charmsia ja niinpä täältä löytyy kakkosrallin paikalta Suttonilta lainattu Sherry Flip. Ralli toimii hienosti ja jälleen kitara ja foni on saatu kuulostamaan kolmelta soittimelta biisin rullatessa hienosti eteenpäin. Vaikka bändi olisi ottanut vaikutteita Suttonilta, on nimi otettu jump-jäärälta Joe Ligginsilta, tarkemmin sanottuna Mighty Four Boogiesta, joka on saatu rullaamaan hienosti. Varsinkin saundeihin kiinnittyy huomiota, sillä bändi ei ole kaivanut mitään latosaundia, vaan nupit on väännetty sinne mista se oikeasti hyvä saundi löytyy.

Ne menevimmät rokit on laitettu levyn loppupuolelle, josta löytyy oma Peg Leg Baby "go go mama"-taustahuutoineen sekä hienolla svengillä varustettuna.
Levyn ehdoton timantti on kuitenkin Hully Gully, joka on jo lähes puhdasta Rock`n` rollia ränttätänttä -kitaroineen ja sonnilauma -taustahuutoineen. Kyseessä on siis todellakin se Olympicsin aikoinaan levyttämä doo wop-strolleri. Tempo on kerrottu kahdella, laulu kolmella ja meininki viidellä. Hieno osoitus siitä, että bändillä ei ole missiota valistaa Suomen kansaa siitä, miten "aitoa ja oikeaa" jump-bluesia soitetaan, vaan homman nimi on hauskanpito.

Levyltä löytyy myös sita pakollista vähän hitaampaa materiaalia, tosin mistään siirappihiturista ei ole kyse, vaan bändi hoitaa hitaatkin oivalla shufflella. Let`s Have Some Funissa Doctor`s Orderissa hippusen rankempaa kitarointia väläyttelevä Archie nakkaa hienon ykkös-soolon Palmun tuhauttaessa kakkoseen hienot saundit. Ray Agee-ralli From Now On toimii myös hyvin, mutta levyn paras hitaampi pala on Palmun loistava tulkinta orkan omasta biisistä Low Down Dirty Blues johon kiinnittää huomiota jo sanojenkin puolesta.

Mighty Four on varsinkin livenä näkemisen arvoinen, ja jos jump-kamaa diggaa, niin tämä kannattaa ehdottomasti hoitaa haltuun.

 

Jazz Rytmit 1/05, Osku Rajala: Mighty Four, Swinging like a brickwall!

 

Blues News, Pokke Korhonen: Mighty Four, Swinging like a brickwall